Hiihdon hurmaa

karhulalainen
Julkaistu: 06.02.2019 - 09:05

Asun nykyisin Turun seudulla, vauraassa Varsinais-Suomessa, jossa oli sivistyselämää jo silloin, kun Helsingissä elettiin maakuopassa. Elämisen laatu on korkea, paitsi yksi vakava puute vaivaa: lunta ei ole ollut monena vuotena, paitsi nyt. Olen päässyt siis hiihtämään.

Karhulan Sunilassa talviurheilumahdollisuudet olivat ihan hyvät. Tolsan Lasse piti huolta siitä, että Sunilan kentällä oli jäätä kauppalan ensimmäisenä ja Piiparniemeen ja Luoviin syntyi hyvä hiihtoreitti, vaikka minkään sortin latukoneita ei tunnettu. Luulen, että latu tehtiin niin, että joku hiihti sen ensimmäisenä umpihankeen, toinen jatkoi, sitten kolmas…

 

Vaikka isäni oli Sunilan Sisun puheenjohtaja (seuran päälaji oli tuolloin jääkiekko), niin hän oli vakaumuksellinen hiihto- ja yleisurheilupatu. Koulujen väliset kisat otettiin niin tosissaan, että Erkki hankki jopa kilpasuksia niiden käyttöön, joilla ei muutoin ollut.

Aika selvää oli, että myös minun ykköslajikseni valikoitui aluksi hiihto. Ja sen piirissä taisin saavuttaa myös suurimman voittoni: Karhulan kauppalan hiihtomestaruuden viiden kilometrin hiihdossa. Paikka oli Metsäkulma.

Voittoani hieman himmensi se, että Piipposen Make teki saman ajan ja jaoimme ykkössijan. Mutta kun Häkämies on aakkosissa ennen Piipposta, sain lusikan ekana. Ennakkosuosikki oli Tampion Aako, mutta hänellä taisi olla hiukan flunssaa ja hän jäi minusta ja Makesta pari sekuntia. Vieläkin muistan palkintojen jaon. Päällä oli Sunilan koulun vihreä verkkatakki ja hetki oli suorastaan juhlava.

 

Mutta paikka urheilun huipulla on häilyvä. Koulujen välisissä viestikisoissa Sunilalla oli neljä joukkuetta ja matkaan hilpaistiin niin, että kolmos- ja neloshiihtäjät lähtivät ykkösten ja kakkosten takaa. Onnistuin aloittajana Korkeakosken (latu oli paljon huonompi kuntoinen kuin mihin olin Sunilassa tottunut) pellolla kaatumaan ja Pohjanlehdon Mikko paineli takaa ohi. Tulin vaihtoon vasta seitsemäntenä tai jotakin.  No, myöhemmät hiihtäjät paikkasivat ja voitimme kyllä.

Lohtua tarjosi kisa vuotta myöhemmin. Silloin hiihdin kolmososuuden ja olimme jo vaihdossa johdossa ja taisin tehdä ankaralla vesikelillä eroa selvästi lisää. Hiihtoa helpotti Pöyhösen pappa, jonka isäni palkkasi aina voitelijaksi. Melkoinen poppaukko hän oli.

Peruskoulun johtajien ykkösfokus taitaa tänä päivänä olla aivan muissa asioissa, kuin siinä, mikä koulu voittaa hiihtomestaruuden. Toki tuolloinkin mielenkiinto vaihteli. Otsolassa Maasillan Masa oli hiihtofanaatikko, mutta Karhulan koulu Heikki Tohijärvi panosti enemmän kuorolauluun.

Maailma siis muuttuu, mutta muistikuvien tarkkuudesta (toivottavasti meni suunnilleen oikein) voi päätellä, että tärkeästä asioista oli ainakin silloin pienen pojan näkökulmasta kyse.

 

KARI HÄKÄMIES

Kirjoittaja työskentelee Varsinais-Suomen maakuntajohtajana ja on kotoisin Karhulan Sunilasta.

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi artikkelia

Kirjaudu sisään

Rekisteröidy

Vesa Levonen eduskuntaan! Vaalit 2019

Mainosta tässä!

Ota yhteys >

myynti@karhulalainen.fi