Kasvattajaseura

karhulalainen
Julkaistu: 24.10.2018 - 13:40

Minulla on kaksi tuttua, joiden tapana on uusia ihmisiä kohdatessaan jokseenkin heti tiedustella urheilun kasvattajaseuraa. Toinen on Suomen historian pitkäaikaisin kansanedustaja, liikunnan moniottelija Ilkka Kanerva ja toinen emeritus urheiluselostaja Raimo ”Höyry” Häyrinen.

Kanerva saattaa yllättää jopa työpaikkahaastattelussa kandidaatin kysymyksellä, onko hakijalla liikuntamenneisyyttä ja jos sellainen on, missä harrastus alkoi.

Häyrinen taas pysäytti minut kauan, kauan sitten Mannerheimintiellä ja esitti saman kysymyksen suorasukaisesti ilman sen kummempaa johdantoa. Sain onnekseni tokaistua yhtä vähin taustoituksin, että Sunilan Sisu.

Ja kun pari vuotta myöhemmin tapasimme Kuopiossa, johon olin siirtynyt kaupunginjohtajaksi, ”Höyry” juonsi minut sujuvasti nyrkkeilylavalle ja ilmoitti: avaussanat, Kari Häkämies, Sunilan Sisu.

 

Joku voi pitää mainittuja kyselyjä jonninjoutavina tai vähintään merkillisinä. Luulen kuitenkin, että kummankaan kansakunnan hyvin tunteman herran kohdalla ei ole kyse siitä, että he haluaisivat nostaa kilpaurheilun kansakunnan kaapin päälle ylikorostetusti.

Kyse on pikemminkin sen ymmärtämisestä, että ensimmäinen urheiluseura muokkaa ihmistä. Se rakentaa identiteettiä, kasvattaa, luo turvallisuutta ja ystävyyssuhteita, jotka saattavat kestää läpi elämän.

Karhulalaisia urheiluseuroja on kahden sorttisia. Niitä, joiden nimissä on sana Karhula, ja niitä, jotka on ristitty sijaintikylänsä mukaan. Luulen, että nimistä käy ilmi myös roolijako. Karhulan nimeä kantavat seurat ovat perinteisesti olleet huipulle tähtääviä ”suurseuroja”, mutta kyläseuroilla on ollut myös muita tarkoitusperiä. Takavuosina ne saattoivat olla monelle toinen koti.

 

Karhulan urheilussa näkyi ainakin kuusikymmentäluvulla ns. urheilun Helsinki-ilmiö, siis halu voittaa pääkaupungista kotoisin oleva seura. Meidän ympyröissämme se tosin tarkoitti asetelmaa Karhulan keskustan seura vastaan kyläseura.

Jääkiekossa oli Sunilan Sisun riveissä ehdottomasti makeinta voittaa Karhulan Peli-Karhut. Muistan edelleen kuin eilisen päivän, millainen tunnelma oli keskuskentän jääkiekkokaukalossa, millaiset maalit siellä oli ( piti olla tarkka maalin teossa, koska siinä maalityypissä kiekko pomppasi helposti saman tien takaisin pelikentälle) ja kuinka mahtavalta verkon heilahdus tuntui, siis ihan erilaiselta kuin kotikentällä. Mielessä on ikuisesti Juosilan Arskan (Pekan ykkössentteri) hämmästynyt ilme, kun pikku Sunila antoi päihin oikein kunnolla.

 

Maailma on muuttunut, mutta onneksi moni Karhulan seura porskuttaa vinhasti. Sisun golfkisoissa on osallistujia enemmän kuin Helsingin Talissa.

Ja mitä nurkkapatriotismiin tulee, niin myönnän, että minua häiritsee, kun Urheiluruutu kertoo Peli-Karhujen naisten korisjoukkueen olevan Kotkasta. ”Karhulasta ne on, toimittajapölvästi”, kommentoin aina kovaäänisesti ruudun äärellä.

KARI HÄKÄMIES   

Kirjoittaja työskentelee tällä hetkellä Varsinais-Suomen maakuntajohtajana ja asuu Maskussa. Hän on kotoisin Sunilasta.

 

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi artikkelia

Kirjaudu sisään

Rekisteröidy

Mainosta tässä!

Ota yhteys >

myynti@karhulalainen.fi