Mitä karhulalaisilla on oikeus vaatia?

karhulalainen
Julkaistu: 13.11.2018 - 10:05

Otsikossa esitetty kysymys on hyvin periaatteellinen ja provosoiva. Ensimmäisenä tulee mieleen, että sen esittäjä on vuoden 1977 kuntaliitokseen pettynyt, vanhoissa asioissa piehtaroiva kalkkis. Toisaalta asian voi nähdä myös siitä näkökulmasta, että eikö ole oikeutettua pohtia kuntalaisen tasavertaisuutta riippuen siitä, missä kolkassa kaupunkia hän asuu.

Kotka, Karhula ja Kymi liitettiin toisiinsa olosuhteissa, jotka olivat kovin toisenlaiset nykyiseen menoon verrattuna. Itselläni oli kaupungin palveluksessa kymmenisen vuottasi sitten työtoverina Mauno Kivioja, ilmeisesti viimeisenä eläkkeellä jäänyt kauppalanaikuinen keskushallinnon virkamies.

Monasti Manu muisteli Karhulan elämää seitsemänkymmentäluvulla. Parhaiten mieleeni jäi lausahdus siitä, että ”rahaa tuli ovista ja ikkunoista.” Analyysiin on syytä uskoa: suurteollisuus porskutti, työpaikkaomavaraisuus oli pitkälti yli sata ja kunnan velvollisuudet olivat aika vaatimattomat.

 

Karhulan uskottiin siis selviävän aika lailla omillaan jopa niin, että moni kauppalan asukas ajatteli oman kaupunginosansa pärjäävän voittajana vertailussa vanhan Kotkan ja Kymin kanssa. Luottamusta liitokseen vahvistettiin jakamalla kaupungin virastot. Karhulan puolella töitä tehtiin ainakin sosiaali-ja terveysvirastossa, kouluvirastossa, rakennustarkastuksessa, nuoriso- ja asuntotoimessa. Uusi kaupunki näkyi virkamiesten muodossa Karhulan arkipäivässä.

Mutta melkoinen idealisti oli sellainen karhulalainen, joka uskoi virastojaon jatkuvan maailman tappiin. Seitsemänkymmentäluvulla ei ollut sähköpostia, faxitkin tulivat vasta kahdeksankymmentäluvun alussa. Postia kuljetettiin saaren ja vanhan kauppalan välillä päivittäin, virkamiehet kävivät kokouksissa kaupungintalolla, ylihoitaja Eine Hänninen vieläpä pyörällä reippaillen.

Selvää oli, että kahtiajakoa ei voinut jatkaa ikuisuuksiin, varsinkin kun teollisuuden rakennemuutos alkoi näkyä Kotkassa jo kahdeksankymmentäluvulla. Rahaa piti ruveta säästämään.

 

En aio liittyä niihin, jotka esittävät yltiöoptimistisia arvioita siitä, kuinka hyvin Karhula olisi pärjännyt itsenäisenä kuntana. Mutta mihinkään ei pääse siitä, että kaupunki-ilme vanhan kauppalan puolella on  apeampi kuin kanta-Kotkassa.

Yhdelläkään kaupungilla ei toki ole kahta keskustaa, mutta jos olisin Karhulan puolen asukas, kysyisin kaupungin luottamus- ja virkamiehiltä ainakin vaalien alla, mikä on tulevaisuuden visio vanhan kauppalan alueen suhteen. Ainakaan ulkopuoliselle se ei oikein aukea. Mahdollisuuksia on nykyistä parempaan. Se on selvä.        

KARI HÄKÄMIES

Kirjoittaja työskentelee tällä hetkellä Varsinais-Suomen maakuntajohtajana ja on kotoisin Karhulasta.

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi artikkelia

Kirjaudu sisään

Rekisteröidy

Mainosta tässä!

Ota yhteys >

myynti@karhulalainen.fi