Nuoruuteni kapakat Karhulassa

karhulalainen
Julkaistu: 16.01.2019 - 09:49

Otsikko on komealle kalskahtava, melkein kuin Hemingwaylta lainattu. Todellisuus oli kuitenkin huomattavasti arkisempi. Syitä oli kaksi: täytin kahdeksantoista vuotta vasta abiturienttivuoden jo alettua, eikä vaihtoehtojakaan Karhulassa kovin monta ollut.

Aivan onnettomassa tilanteessa ei kuitenkaan oltu, olihan meillä Kåren Kellari. Taitaa olla niin, että Kåre on ainoa disko, josta Suomessa on väitelty, jos ei sitten ihan niin, että ainoa koko maailmassa. Sain olla paikalla Turun yliopistossa, kun Ahosen (Avelin) Lissu puolusti väitöstään ansiokkaasti.

Kåre oli paikka, johon myös alaikäiset (16 vuotta täyttäneet) pääsivät, jos heillä oli jäsenkortti. Keksintö oli nerokas, tosin sen laillisuuden kanssa saattoi olla niin ja näin. Järjestystä pitivät Jokke ja Samu sekä myös Diktoniuksen Kusti. Arvovaltaisia herroja, joihin kannatti säilyttää välit.

Väitöskirja kertoo, että Kåressa oli eri sortin ryhmiä. Näin varmaan, vaikka itse en asiaa silloin osannut näkökulmasta pohtia. Oma muistikuvani on, että kävijöiden enemmistö oli koululaisia, nimenomaan oppikoulua käyviä.

Moottoritien toisella puolella oli ravintola Lasinpuhaltaja. Se taisi olla aikuisemman väen paikka. Omalta kohdalta käynnit Puhaltajassa jäivät vähiin. Kerran tuli kuitenkin pistäydyttyä Varmavuon Villen kanssa siellä keskellä viikkoa. Koulussa tuli sitten pullisteltua päänsärkyä, vaikka ei ollutkaan viikonloppu.

Puhaltajaakin vanhemman tanssiväen suosiossa oli Mesikämmen. Sinne pääsin kerran alaikäisenä livahtamaan Rouvisen Mikon ja Kaukisen Asan kanssa pelimatkalta palatessa.

Oman kotikyläni Sunilan anniskelupaikka oli Galette. Muistan oikein hyvin, kun baari sai B-oikeudet. Itselle siitä ei hyötyä ollut. Myyjät tunsivat oman kylän pojat, alaikäisten ei kannattanut edes yrittää kaljan tai lonkeron ostoa.

Kotkan saaren paikkoja olivat tuohon aikaan Palski ja Puistogrilli. Palskista on parhaiten jäänyt mieleen Paanasen Kalen punaiset, vai oliko ne valkoiset, housut. Palski taisi olla koko Suomen mittapuussa kuuminta hottia tuohon aikaan. Puikko taas oli suosittu alkuillan paikka. Mutta Karhula oli Karhula ja Kotka Kotka. Kovin paljon ei kuntarajan yli silloin liikuttu.

Omalta osalta tutustuminen ravintolaelämään sai odottaa muutaman vuoden. Lähdin opiskelemaan Helsinkiin heti kirjoitusten jälkeen. Kämppäkaverini Pekka Lindroosin kanssa huomasimme nopeasti, että opiskelijan näkökulmasta Helsingin tarjonta oli aika lailla Karhulaa vankempi. Viikonloppuvierailut kotiin muuttuivat kovin harvinaisiksi.

Kuvaamastani ajasta on nelisenkymmentä vuotta. Se on merkinnyt rajua muutosta ravintolaelinkeinossa. En ole tanssimiehiä, mutta jokseenkin hämmästyttävää on, että edes Helsingissä ei ole yhtä ainoaa tanssiravintolaa. Nykyhetkeen verrattuna Karhulan tuolloinen tarjonta taisi sittenkin olla aika mittava. 

KARI HÄKÄMIES

Kirjoittaja on kotoisin Karhulan Sunilasta ja työskentelee tällä hetkellä Varsinais-Suomen maakuntajohtajana.

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi artikkelia

Kirjaudu sisään

Rekisteröidy

Vesa Levonen eduskuntaan! Vaalit 2019

Mainosta tässä!

Ota yhteys >

myynti@karhulalainen.fi