Pentti Joukaiselle äänestäminen on kunniakysymys

Käyttäjän Eija Anttila kuva Eija Anttila
Julkaistu: 13.04.2019 - 11:55
Pentti Joukainen sai Sotainvalidiliitolta 100-vuotislahjaksi villahuovan (selän takana), johon on kirjailtu liiton oma logo.

Pentti Joukainen muistelee elämäänsä ja jutustelee ystävällisellä äänellä. Aivan kaikki asiat eivät ole enää muistissa täsmällisessä järjestyksessä ja kuulokin vähän reistailee, mutta ihmekö tuo, sillä Joukainen täytti maaliskuun 24. päivänä tasan sata vuotta.

Viime syksyyn asti Joukainen asui omassa asunnossaan Koskenrinteen palvelutalossa ja teki päivittäin pitkiäkin kävelylenkkejä sauvat apunaan, jopa Kotkansaarelle asti. Sitten sattui se tavallinen juttu ja lonkka murtui. Siitä asti Joukainen on ollut kuntoutumassa Hoikussa Haminassa, sotainvalideille tarkoitetussa osastossa.

Yksi kausi kauppalanvaltuustossa

Kun puhe kääntyy tuleviin eduskuntavaaleihin, Joukaisen ääneen tulee lisää pontta ja ryhtiä. Hän aikoo äänestää, totta kai.

- Äänestäminen on minulle kunniakysymys. Vaaleja en ohi laske. Voin senkin paljastaa, että demaria aion äänestää, Pentti Joukainen sanoo.

Puoluevalinta on tietysti itsestäänselvyys, sillä Joukainen on itsekin ollut aktiividemari Karhulan sosialidemokraattisessa työväenyhdistyksessä ja työelämässä aikoinaan myös pääluottamusmies.

- Minä pidän oman linjani, siitä en luovu. Mutta aina olen pärjännyt myös vastapelureiden kanssa.

Yhden kauden hän oli myös Karhulan kauppalan valtuustossa.

- Sitten yksi kokoomuslainen, joka itse oli Ahlströmillä töissä, sanoi, etten minä voi olla valtuutettuna, kun olen kauppalan hommissa.

- Jäin sitten pois valtuustosta. Ei se minulle niin tärkeää ollut.

Joukainen seuraa yhä aktiivisesti yhteiskunnan menoa television kautta. Asiaohjelmat ja kaikenlaiset haastattelut kiinnostavat, ja urheilu myös.

Radiolähetin pelasti hengen

Joukainen syntyi Virolahdella, josta vanhemmat muuttivat Kymin Karhulaan vuonna 1927. Joukaisen opinahjo oli Puuhiomon koulu Korkeakoskella.

Ensimmäinen harjoittelu- ja sittemmin työpaikka löytyi tutunkauppana Osuusliike Liitosta, jossa hän eteni myymälänhoitajaksi asti tuuraten kesälomilla myymälänhoitajia ympäri seutua.

Sota vei nuoren miehen viideksi vuodeksi. Sotareissu tyssäsi Viipurin liepeille, jossa hän jatkosodassa lievästi haavoittui.

- Selässäni ollut radiolähetin taisi pelastaa henkeni. Selvisin pikakiväärisuihkusta, vain yksi luoti lävisti kyynärpään.

Ja pieni konjakki silloin tällöin

Sodan jälkeen Joukainen siirtyi metsätyökurssin kautta metsähommiin ja Uittoyhdistykselle tukinerotteluun Kyminsuuhun. Joukainen muistelee, miten erottelua tehtiin kahdessa löysissä, joissa molemmissa oli pari sataa miestä.

Karhulan kauppalan hommissa Joukainen hoiteli kuljetuksia ja kauppalan varastoa jääden eläkkeelle vuonna 1983.

Voisi ajatella, että aktiivinen liikunta on Joukaisen pitkän iän salaisuus. Varmasti sekin, mutta mieheltä itseltään tulee myös toisenlainen selitys, kuin apteekin hyllyltä.

- Hernekeitto ja kaurapuuro. Ja pieni konjakki silloin tällöin.

 

Kotkan Lihamestarit toivottaa aurinkoista pääsiäistä!

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi artikkelia

Kirjaudu sisään

Rekisteröidy