Nykyisin kotkalaisen Sampo Halttusen omakustanne Tuntematon merimies on julkaistu.
Kotka
Hannu Lehtinen
Tuntematon merimies on osuva nimi teokselle, sillä itse en ainakaan tuntenut Sampo Halttusta ennen kuin hän otti yhteyttä kirjansa tiimoilta. Muistelmateos Keski-Suomen Rutalahden kylästä lähteneestä Halttusesta kertoo hänen elämänsä ja taustoittaa sukuakin. Kirjan lopussa hän muistelee vielä joitakin seilauskavereitaankin. –Osa meistä on vielä pinnalla, osa jo ikuisessa vanavedessä.
Halttunen kertoo kirjassaan, miten lähti suoraan peruskoulusta vuonna 1970 merille ja jäi eläkkeelle Kotkan satamaan 2015. Hän käy kirjassaan Tuntematon merimies läpi lapsuuden Keski-Suomen Rutalahdessa ja merimieselämän kirjon. Lapsuudesta maaltapako ja SMP:n nousu ovat olleet keski-suomalaiselle aivan erilainen näky kuin pääkaupunkiseudulla kasvaneille.
Ensimmäinen komennus oli risteilyalus m/s Suvettarella. Sen kotisatama oli Helsingissä hotelli Palacen edessä. Aloitin merimiesurani viinakallena. Olin henkilökunnan juoksupoika, tein paljon ylitöitä. Suvetar teki risteilyjä Saimaan kanavalle, Visbyseen, Tallinnaan ja Kapellskäriin. Suvettaren yliperämies houkutteli minut siirtymään kansimieheksi. –Sain kokea ajan kun merimieheksi pääsi ilman koulutusta. Ilmoittauduin Linnankatu kolmessa sijaitsevaan merimiestyönvälitykseen ja pääsin messikallejen listalle. Ennen kuin haaveili työpaikasta piti hankkia kolme kappaletta lääkärintodistuksia ja olla Suomen Merimies-Unionin jäsen, Halttunen kertoo kirjansa johdannossa.
Kirjassa seuraa pitkä lista aluksia ja kokemuksia niistä. Mukana olivat palveluspaikat
Tankkilaiva m/s Lancing, M/s Agneta, niin sanottu tramppi, seilasi ulkona. Yli vuoden keikka oli, kun kävimme muun muassa Chilessä keväällä 1972.
Syksyllä 1973 kutsui laivasto, jossa palvelin matruusina koululaiva Matti Kurjessa. Laivastosta takaisin Gunillaan ja syksyllä 1974 Kotkan merenkulkuopistoon.
Koulun jälkeen perämiehen jobi m/s Dorikseen, kunnes konttien yleistyminen lopetti nuokin tehtävät.
Halttunen oli perustanut perheen ja jäi maihin vuonna 1977 ja sai viran Kotkan satamalaitoksesta. Hän palveli Kotkan kaupunkia 38 vuotta. Suuri osa satama-aikaa, mutta välillä myös tuurauksia eri aluksilla. –Lähdin merille keskenkasvuisena poikasena, valmistuin perämieheksi kohta aikuiseksi vartuttuani ja nuorena jäin maihinkin, kun perheeseemme tuli uusi ruorimies. Jäätyäni nyt eläkkeelle Kotkan satamasta kerron laivoista, joissa seilasin.
