Kymenlaakson alueen museoissa on viime vuosien aikana ollut työn alla kokoelmaohjelmien laatiminen. Ohjelma yhdenmukaistaa museoiden työtapoja ja sitouttaa niiden avainhenkilöt noudattamaan itse työstämiään toimintatapoja. Yhtenäisen rungon ja yhteisten osioiden lisäksi jokainen museo tuottaakin kokoelmaohjelmaan omia lukujaan. Museokohtaisia lukuja ovat mm. kokoelmien synty ja esineen matka vastaanotosta säilytykseen, yhteisiä lukuja mm. arvoluokitus ja poistot. Alkuvuoden aikana Huruksela-Seuran museovastaavat ja Kymenlaakson museon intendentit Marja Salmijärvi ja Vesa Alèn laativat Hurukselan museolle oman kokoelmaohjelman, joka valmistui 26.6.2023.
Kokoelmaohjelman tehtävänä on antaa kokonaiskuva museon kokoelmista ja hahmotella niiden tulevaisuutta. Ohjelman konkreettisena tavoitteena on luoda museolle kirjalliset ohjeet kokoelmien hoidosta. Ohjeet säilyvät vaikka työntekijät museossa vaihtuvat. Ohjelmassa linjataan, mitä kukin museo kerää kokoelmiinsa ja mitä ei. Tällä tavoin kokoelmien laatu paranee, työaika kohdentuu oleelliseen ja rajallisiin kokoelmatiloihin valitaan esineitä entistäkin harkitummin. Samalla Kymenlaakson museoille on luotu yhteiset toimintatavat kokoelmatyöhön esimerkiksi samanlaisilla lomakkeilla ja kokoelmien arvoluokituksella. Ohjelmaan on myös koottu yhteen muut kokoelmien hoitoa koskevat ohjeet, kuten digitaalisten aineistojen säilytys ja säilytysolosuhteet.
Hurukselan myllymuseo on oikeastaan Hurukselan ja osin entisen Kymin alueen kotiseutumuseo. Kuten monilla muillakin paikkakunnilla, niin myös Hurukselassa Kymenlaakson Osakunta suoritti esinekeräyksen silloisen dosentti Erkki Ala-Könnin johdolla 1960-luvulla. Ajan saatossa, kunnan rajojen hävitessä (Kymi-Karhula-Kotka) pääosa Kymi-Karhulan alueelta kerätystä esineistösta tuli Hurukselan museolle ja näin Huruksela-Seuran hallintaan.
Museomylly jo sinänsä on mielenkiintoinen nähtävyys. Kertoohan se aikamme ihmisille vesivoimataloudesta, ja siitä kuinka leivän ja puuron ’alkuaineita” on tehty. Erikoisena poikkeavuutena vesimyllyistä on toisessa kerroksessa oleva takka. Takka eli ”totto”, kuten hurukselalainen sanoo, oli tarpeellinen mm. myllykakkujen valmistamisessa, Ja antoihan se lämpöä ja valoa syksyisiin öihin. Mylly ja sen ympäristö tarjosi mielikuvitukselle liikkumavaraa. Monet tarinat ja perin kummallisilta tuntuvat kertomukset ja elämän kohtalot ovat vanhan myllyn parasta antia tämän päivän ihmisille. Eikä ihme, ovathan myllyn vanhimmat osat peräisin 1700-1800- lukujen vaihteesta. Tositoimessa tuo mylly on ollut viimeisen kerran vuonna 1923.
Hurukselan museon esineistässä on monia kansatieteellisestikin arvokkaita esineitä, kuten morsiuskruunu, monet ”tekstiiliosaston” taidokkaat käsityönäytteet ja asiakirja-arkiston valokuvat, pöytäkirjat ja vanhat kirjaharvinaisuudet.
Hurukselan museo on avoinna heinäkuussa sunnuntaisin klo 14-17 ja museo sijaitsee Seuratalo Soihtulan pihapiirissä. Näytteillä on myllyyn liittyviä esineitä sekä vaihtuvana näyttelynä tänä vuonna on ”Käsityöt”. Edelleen kulttuurimyönteiseen tulevaisuuteen ja kotiseututyöhön luottaen Hurukselan myllymuseo toivottaa vierailijat tervetulleeksi.
