Mielipidekirjoitus

Teatterilla ei ole minun mielestäni sitä strategista arvoa täällä, mitä päätöksenteon ja vaikuttavuuden kannalta tulisi olla ja mielestäni tähän on syynä se, että teatteri on joskus yhtiöitetty.

Kuitenkin vuosi 1918 nähdään julkisuudessa niin voimakkaasti punakapinallisten uhriutumisena, että maamme vapaustaistelu ja kansakunnan yhtenäisyyspyrkimykset jäävät tuon kärsimystien varjoon. Se on iso, arvopohjainen harhavalinta.

Mielenkiinnolla odotankin siis sitä, ovatko puolueet valmiita säästämään omasta rahoituksestaan osana sopeuttamisohjelmaa.

Väitän, että tämä yhteiskunta ei tarvitse enää yhtään kovasydämistä poliitikkoa lisää. Päinvastoin. Rikkirepivään keskusteluun tarvitaan malttia ja myötätuntoa.

Otsolan koulun lähistöllä asuva Laura Huikko ihmettelee, miksei laajoja oirekyselyjä ole tehty Otsolan koulussa vieläkään. Toinen häntä mietityttävä asia on se, että mitä kuntalaisille ja huolestuneille vanhemmille ei oikeasti kerrota. "Että pidetäänkö meitä ihan tyhminä. Kun esimerkiksi juuri Otsolan kohdalla ensiksi väännettiin siitä, että onko oireilijoita ja jopa ihan viestillä kyselijöille vastattiin, että ei ole kukaan ilmoittanut oireista. Silti tiedettiin jo niin pahasti oireilevista lapsista, että he olivat joutuneet vaihtamaan koulua/esikoulua oireiden takia", Huikko kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan.

Huikko ihmettelee myös sitä, että Otsola on lähes unohdettu kouluverkkoselvityksestä, ainakin seuraavaksi 8-10 vuodeksi. Lisäksi häntä ihmetyttää suunnattomasti se, kuinka hiljaa Otsolan tilanteesta ollaan.

Ehdotan, että unohdamme hetkeksi erimielisyydet kymmenien vuosien päähän suuntautuvista epävarmoista hankkeista, ja keskitymme yhdessä maakunnan sisäisen liikenneinfran kehittämiseen tässä ja nyt. Tämä on realistista, ajankohtaista ja toisi onnistuessaan kaikille kymenlaaksolaisille lisäarvoa ilman ristiriitoja.

Mainosta tässä!

Ota yhteys >

myynti@karhulalainen.fi