Reservikoulun johtajasta nuorten pariin siirtynyt Jouko Rauhala.
Kotkan Mussalossa 1990-luvun puolivälistä asunut Jouko Rauhala jäi vuodenvaihteessa 2019-2020 vahdinvaihdossa eläkkeelle RUK:n johtajan paikalta. Tuolloin kollegat olivat painottaneet, että tee suunnitelma ainakin puoleksi vuodeksi, kun jäät reserviin, muuten käy huonosti.
– Tein suunnitelman, että juhannukseen mennessä pitää pestä lipputanko. Sen tein.
Eläkkeelle vapautuminen käynnistyi patterien lataamisella, paljon lukemista ja hiihtämistä.
Jämsän Kaipolasta viime vuoden vaihteessa lakkautetun tehtaanpiipun varjosta lähtöisin oleva Rauhala tunnistaa samankaltaisuuden Kotkan ja Karhulan henkisessä yhteydessä. Sielläkin aikanaan Jämsä ja Jämsänkoski yhdistettiin. Sieltä työläisperheen poika lähti armeijaan vuonna 1983 ja pääsi pois 2020.
– Edelleen siellä on rakkaimpia ystäviä ja yhteydet kotiseudulle löytyy.
Nykyisin vaimon, nuorimman pojan ja mäyräkoiran kanssa asusteleva mies harrastaa metsällä käyntiä. Rakas harrastus on myös jalka-pallon tuomarointi.
– Kun en pystynyt enää antamaan ohjeita meidän keskimmäiselle pojalle, miten tehdään maali, ajattelin, että erotuomarina voin antaa lajille jotain.
Pikku hiljaa kaipuu vahvistui, että jotain vielä olisi. Hänellä on energiaa ja halua tehdä asioita, joita kokee tärkeiksi. Hän ei kaivannut sellaista, joka täyttää koko päivän vieden illat ja viikonloput, mutta jotain.
Jotain tuli vastaan, kun Kotkansaaren koulun rehtori Anu Tiilikainen ehdotti tuntiopettajan tehtäviä. Apuopettajana eri aineiden parissa hän on auttanut oppimaan muun muassa äidinkieltä, historiaa, vähän englantia ja teknisiä käsitöitä.
–Toinen asia, mikä minulla oli mielessä, kun jäin pois, kerroin paikallisille veteraanijärjestöille, että minulla on halu osallistua jollain lailla veteraanityöhön.
Rauhala onkin nimetty muutosvastaavaksi Kotkan sotaveteraaneihin.
– Ollaan siirtymässä veteraaniajasta perinneaikaan. Tänne ollaan perustamassa viiden kunnan yhteinen sotiemme 1939-45 perinneyhdistys. Haluan olla saattamassa asiaa seuraavaan vaiheeseen.
Hän korosti, miten veteraaneja on vähän jäljellä, joten muistot pitää saada talteen.
– Se on keskeinen osa Suomen tarinaa, mitä tapahtui silloin sodissa. Miten he ja heidänkasvattamansa lapset rakensivat tämän maan ja loivat hyvinvointimme.
Tässä työssä Rauhala haluaa olla aktiivisesti vapaaehtoistyössä.
Siirrytään kouluun, missä Rauhalan päivät kuluvat. Onko koulu muuttunut siitä,
Aktiivisesti mukana Jouko Rauhalakun itse olit koulussa?
– Silloin aikanaan ei ehkä ollut niitä vapauksia, oli hiljaisempaa. Aikanaan oli peräkammarin poikia ja kympin tyttöjä. Skaala on nykyään laajempi, tuen tarvetta on tänä päivänä enemmän. Nuoret ovat sosiaalisempia, tietotekniikka ja englanninkieli hallitaan matalammalla kynnyksellä. Koulu tukee nykyään niin oppimisvaikeuksissa kuin laajemmin elämän hallinnassa.
Hänen taustansa armeijasta tiedetään koulussa oppilaidenkin keskuudessa. Hän kuitenkin totesi, mikä oli ennen, oli ennen ja nykyisessä työssä tarvitaan toisenlaisia eväitä.
Millaisen kiinnostuksen kotikuntaa Kotkaa kohtaan koulu on avannut?
– Tämä on ihmisen kokoinen kaupunki, missä on ihmisten kokoista palvelua. Kotka on elinvoimainen nyt ja tulevaisuudessa. Koen, että minulla on realistinen kuva. Haasteita riittää, mutta valtavan hyviä juttuja on tehty.
Hän korosti talouteen panostamisen lisäksi hyvän hengen nostattamisen ja uskon herättämisen suunnit-teilla oleviin isoihin hankkeisiin olevan tärkeää.
– Kenraali Gustav Hägglund kirjoitti aikanaan asetetuista tavoitteista, että riittää, jos liike menee oikeaan suuntaan. Esimerkiksi Kantasatama ei ole se, miksi joskus jonkun pöydällä se on ensi kerran esiintynyt. Täytyy huomioida, millainen on meidän taloudellinen kantokyky ja resurssit, millainen siitä tulee.
Kantasataman tapahtumakeskus ja turvapuisto tulevat muokkautumaan vielä paljon ennen kuin nähdään, millaisilta ne näyttävät lopullisesti. Töitä Kotkassa riittää positiivisen pöhinän aikaansaamiseksi.
”Tämä on ihmisen kokoinen kaupunki, missä on ihmisten kokoista palvelua. ” Jouko Rauhala
Entä tuovatko hankkeet uutta yrittäjyyttä vai jäävätkö ne julkishallinnon hankkeiksi?
– Tuo ilman muuta. Tämmöinen kansainväliset mitat täyttävä foorumi tuottaa välittömästi ja välillisesti yrittäjyyttä. Samoin Turvapuiston tulevaisuuden näen sellaisena mahdollisuutena, joka vetää alan toimijoita. Niihin yhdistettynä XAMK:n kampus, joka tuo opiskelijoita ja tulevia ammattilaisia. Ne tuovat yhdessä vetovoimaa, joka lisää esimerkiksi asuntojen tarvetta.
– Hotellia tarvitaan tulevaisuudessa. Nyt ei voi nostaa käsiä pystyyn ja vetäytyä pää kainalossa.
Hän antoi Kantasataman kehittämisen lisäksi tuen biojalostamolle ja akkuklusterille.
– Merkittävintä on, millaisia valomerkkejä nuo ovat. Niiden takana on kuitenkin luoda terveellinen ja turvallinen elinympäristö, että täällä saisi elää perheelliset miehet ja naiset. He haluavat yrittää ja saavuttaa hyvää pöhinää perheilleen tulevaisuudessa.
Minkälaisena näet kotkalaisten hyvinvoinnin? Rauhala empii ensin tunteeko hän sitä vielä riittävän hyvin.
– Meillä ainakin tehdään hyviä asioita ja kiinnitetään huomiota. Nuorista pidetään huolta. Meillä porukka vähenee, ikärakenne muuttuu. Pitää saada ilmapiiri sellaiseksi, että nuoret palaa tänne opiskelun jälkeen.
Hän painotti mahdollisuuksia, vaikka yliopistoa ei olekaan, on meillä ammatti-korkeakoulu. Pärjäämisen ja mahdollisuuksien luomista. Liikenne ja tietoliikenneyhteydet täytyy saada tehokkaiksi. Rantarata on pidettävä keskustelussa, sataman kautta mennään maailmalle.
Asioita täytyy hoitaa itselleen rehellisesti. Vaikka politiikassa on jonkinlainen ryhmäkuri, Rauhala haluaa tehdä selväksi, mikä hän on ihmisenä.
– Haluan mennä iltaisin nukkumaan, että voin huomennakin tehdä asioita pystyssä päin. Sotaväki on sellainen, että annetaan tehtävä ja se sitten tehdään.
Samaa ajattelua hän haluaisi kunnallispolitiikkaankin. Asioita hoidetaan sivistyneesti, on sydän rinnassa minkävärinen tahansa.
– Perustan päätökseni kattavaan tilannearvioon ja faktoihin, mutta tulokset toimivaan yhteistyöhön.
