Kotkan kaupunginteatteri on tuonut Pinokkion tarinan tähän aikaan.
Kotka
Hannu Lehtinen
Kaupunginteatteri on tuonut satuklassikon puunukke Pinokkiosta Naapuri-näyttämölle. Tänän päivän viittauksia sisältävä esitys on onnistunut modenrnisointi. Tai voiko puhua modernisoinnista, kun visuaalisesti esitys on ajaton. Puuseppä Geppetto on jo kauan toivonut omaa lasta ja päättää lopulta rakentaa itse sellaisen puusta. Yöllä Gandalfilta näyttävä keiju puhaltaa nukkeen hengen, ja tämä alkaa puhua ja kävellä. Mutta puisella pojalla on paljon opittavaa. Simo Sirkka yrittää toimia Pinokkion omatuntona ja ohjata tätä erottamaan oikean väärästä. Satuklassikko saa Kotkassa vauhdikkaan ja värikkään sovituksen, joka tulvii niin hauskoja kuin jännittäviäkin tilanteita, jota rytmittää mukaansatempaavat laulut. Pinokkion ensi-ilta on 19. helmikuuta.
Näytelmä alkaa hiljaisuudella. Yksinäinen Gepetto (Kari Kukkonen) tulee verstaalleen. Hän kuuntelee kadun ääniä, tarkastelee veistämiään nukkeja ja kaipaa ihan oikeaa poikaa. Ensimmäinen laulu Älä tyri nyt on Jukka Pojan tunnetuksi tekemä kappale, joka pelkistetyssä tulkinnassa avaa Gepeton tunnelmia kylästä ja kaipuusta
Lavastus ja puvut ovat jollain lailla ajattomia, mutta samalla niistä nousee 1970-luvun vaikutteet. Liikuteltavat sermit ovat kuin batiikkivärjättyjä kankaita. Lavastuksen yleisväri on murretun keltainen. Kuvanveistäjänä tunnetumpi ja teatterin lavasterakentajana toimiva Anssi Uusnäkki on tehnyt Pinokkioon ensimmäisen lavastuksensa. Miten päädyit tällaiseen värimaailmaan?
–Murretut sävyt ja pääväri lähti siitä, että tämä tapahtuu Napolin torilla. Joku semmoinen espanjalainen ja italialainen värimaailma pyöri mielessä. Seinissä on kivi-imitaatio. Liikuteltavissa elementeissä piti saada nopeasti erilaisia tiloja. Batiikkiseinät ovat karkkimaailman seiniä. En halunnut Karkkimaahan perinteistä kirkasta, vaan enemmän aikuisten maailmaa. Näytelmän takaseinät on tarkoituksella läpivalaistavia ja niissä näkyy rakenteet. Ne muuttavat tilan nopeasti valojen vaihdoilla. Lavastuksessa on hyödynnetty paljon teatterin vanhoja materiaaleja, siten teatterilla on päästy kiinni kierrätykseen ja pienetämään hiilijalanjälkeä.
Ohjaaja Pia Oinas on tuonut tarinaa tähän päivään musiikin kautta. Silti näyttämöstä ei tunnista, missä näytelmä tapahtuu ja missä ajassa eletään.
–Tämä tapahtuu aika lailla tässä päivässä. Tapahtuu aika lailla myös mielikuvitusmaailmassa, emme ole juuttuneet 1970- tai 2000-luvulle. Kyllä tässä vaelletaan, viitteitä on myös italiasta ja menneestä ajasta. Yhtä lailla voisin vastata, että tämä tarina voi tapahtua päässä ja se on ajatonta. Ohjaaja suosittelee näytelmää yli 7-vuotiaille.
Alkuperäinen tarina Carlo Collodi, käsikirjoitus Pasi Hiihtola, Christian Lindroos ja Peik Stenberg. Ohjaaja Pia Oinas, lavastaja Anssi Uusnäkki, pukusuunniittelija Anne Hannula, musiikin toteutus, räpit Ari Ismälä, koreografi Jenni Behm.
Rooleissa Ella Mustajärvi, Kari Kukkonen, Juho Markkanen, Kalle Kurikkala, Eeva Hautala ja Osku Haavisto.
Kuvat: Valokuvat harjoituksista, Niklas Malinen
