Täältä moni löysi oman paratiisinsa

karhulalainen
Julkaistu: 11.07.2018 - 17:30
Punainen saunamökki muistuttaa menneestä kierikkalalaisesta elämäntavasta. Vilkkaimmillaan pyykkituvan ja laiturin käyttö oli 1950-luvulla.

Päivä Paratiisissa -tapahtumassa pohdittiin joukolla nimen alkuperää.

Luonnonkaunis, vehreä rantakaistale Kymijoen Korkeakosken haaran, Kotkan radan ja kaislikkoisen Lammenojan kainalossa on paikka, josta monella karhulalaisella, mutta erityisesti Kierikkalan asukkailla on omia muistoja: hyviä ja kiiltokuvamaisia tai elämän käänteiseen puoleen liittyviä. Paikka on tietysti kylän kesäelämän taannoinen keskus eli Paratiisi punaisine pyykkitupineen. 

Mikä ihmeen Paratiisi? Teorioita nimen synnystä on toki esitetty, mutta sen keksijä ei ole tiedossa. Kierikkalan Kyläyhdistys kantoi kortensa kekoon järjestämällä juhannuksen alla Päivä Paratiisissa -kylätapahtuman, jossa joukolla pohdittiin niin nimen alkuperää kuin paikan erilaisia historiallisia vaiheitakin, mutta arvoitus jäi yhä ratkaisematta. 

Kylän keidas

Kierikkalalaissyntyisellä Pekka Kierikallakaan ei ollut tiedossaan nimen historia, mutta sen sijaan hän uskoo, että paikka on ollut kirjaimellisesti paratiisi monelle ihmiselle. 1920-luvulla rakennettu leivin- ja pyykkitupa sekä ranta-alue sen ympärillä olivat tärkeä osa kierikkalalaista elämäntapaa monen sukupolven aikana. 

Askareet pakari- ja pyykkituvalla toisten kylän naisten seurassa saattoivat tarkoittaa perheenäideille virkistystä ja poikkeusta arkeen. Nuoriso taas koki omia elämyksiään laiturilla. Miesten ryyppy- ja korttiringille löytyi sillekin oma keidas rannalta. 

- Ehkä paikka edusti miehillekin jonkinlaista paratiisia, sodanjälkeisten aikojen lauantai-iltaista pakenemispaikkaa, jossa joskus tarvittiin virkavallan rauhoittavaa läsnäoloakin, Pekka Kierikka sanoi. 

”Joskus tarvittiin virkavallan rauhoittavaa läsnäoloa.

Pekka Kierikka 

Nykyisin saunana käytettävä pyykkitupa on rakennettu silloisen Ahlström Oy:n tehdaslaitosten työntekijäperheiden käyttöön. 

Uimapaikkana syvärantainen Paratiisi oli kaikkien kyläläisten, mutta varsinkin nuorison suosiossa. Paratiisista alkanut uimareissu saattoi päättyä pitkälle joen alajuoksulle, jos uskalsi antautua virran ja tukkien vietäväksi. 

Pienemmät kierikkalalaislapset polskuttelivat hiekkapohjaisessa ”Pikkusaaressa” vaijerista eli varpista kiinni pitäen. 

- ”Parkussa” piti poikaviikareiden kyllä varoa pyykkäreitä, joilta sai herkästi märän ”lakanasuudelman”, jos erehtyi pyykkien huuhtelun aikaan laiturille hyppimään, Pekka Kierikka muisteli. 

Rautatie muutti maisemaa

Nykyisen Paratiisin paikalle on vaikea kuvitella sitä Paratiisia, joka paikka oli 1800-luvun loppupuolella. 

Ensimmäiseksi maisemaa muutti Kotkan ja Kouvolan välinen rautatie, joka rakentui viljellyn ja karjan laiduntaman saaren päälle. 

Uuden voimalaitoksen valmistumisen jälkeenkin 1927 lehmät laidunsivat rantaniityillä, mutta 1930-luvun alku muutti ympäristön täysin. Voimalaitos tarvitsi lisää vesivoimaa. Rannan patoamisen seurauksena veden pinta nousi lähes neljä metriä ja se peitti alleen pellot ja osin myös rakennusten paikat.

MERJA NIINISTÖ

(Karhulalainen 8/2018)  
Kotkan Lihamestarit toivottaa aurinkoista pääsiäistä!

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi artikkelia

Kirjaudu sisään

Rekisteröidy