Suomalaissiirtolaisten jälkeläiset ovat jo salongin puolella Kanadassa

karhulalainen
Julkaistu: 29.12.2018 - 13:46

Kanadansuomalainen Irina Ilmokari on tehnyt vuosisataisen matkan siirtolaishistoriaan ja seurannut kaivos- ja metsätöihin sekä piikomaan lähteneiden suomalaisten työläisten jälkipolven sijoittumista kanadalaiseen elämänmenoon ja yhteiskuntaan.

Hänen mukaansa iso osa kanadansuomalaista väestöä on nykyisin ”salongin puolella”. Metsätöistä on harpattu yritysten johtoon, kuten Ilmokarin kirjan nimikin kertoo: From Lumber Camps to Corporate Corridors - Finns in the Toronto Area.

Teoksen taustalla ovat projektit Suomi 100 ja Kanada 150 vuotta - Kanadahan itsenäistyi emämaa Britanniasta 1867. Juhlavuosi sai runsaasti huomiota, ja erikoispiirteenä Kanadassa oli juuri näiden kahden merkittävän tapahtuman ajallinen yhteys.

- Kirjan tarkoituksena on huolehtia Suomi-imagosta sitä suuremmalla syyllä, että se on vähän kerrassaan siirtymässä nuoremman siirtolaispolven kiinnostuksen varaan, sanoo Irina Ilmokari.

- Kanadassa on enää 13 prosenttia suomalaistaustaisesta väestöstä sellaisia henkilöitä, jotka puhuvat suomea joka päivä. Kanadan hallituksen uudistettua maahanmuuttopolitiikkaa niin, että enää ei saa suosia ketään, suomalaisten maahanmuuttajien vuosittainen määrä putosi ja on nyt noin 200 vuodessa.

Irina Ilmokari on toiminut päivätyönsä ohella mm. kulttuurimatkojen oppaana ja edesauttanut suomalaisen

teknologian, innovaatioiden ja designin esilletuloa kanadalaisessa yhteiskunnassa.

Kanadansuomalaisia aitiopaikoilla

Suoritettuaan kaupan alan ylemmän korkeakoulututkinnon Yorkin yliopistossa helsinkiläinen Ilmokari on toiminut huomattavissa finanssialan virkatehtävissä. Vuonna 2000 hänet valittiin ensimmäisenä naisena Toronton Seudun Osuuspankin johtokunnan puheenjohtajaksi.

Nykyisin kanadansuomalaisia on aitiopaikoilla eri elämänaloilla laskien mukaan myöhemmin tulleet, jo kotimaassaan valmiiksi koulutetut. Yrittäjähengellä on pitkät perinteet, ja teos esittelee niin ikään sivukaupalla Kanadan tieteessä, taiteessa, armeijassa ja kunnallispolitiikassa ansioituneita henkilöitä, joilla on suomalaisten korvissa tutuntuntuiset nimet.

Kirjasta voikin moni löytää Kanadan-setänsä, -tätinsä tai -serkkunsa. Esimerkiksi Ben Järvenpää lähti 17-vuotiaana armeijaan kotikaupungistaan Viipurista ja joutui pian rintamalle yhtenä jalkaväen pikakivääriampujista. Kesällä 1945 Järvenpää oli mukana miinanraivauksissa Suomenlahdella. 1963 hän muutti perheineen Kanadaan, jossa opiskeli ja suoritti yliopistollisen loppututkinnon sosiologiassa. Työuransa hän teki väkivaltatiimissä, joka toimi yhteistyössä poliisin kanssa.

Mynttiset lähtivät Kotkasta

Myös Kotkassa podettiin Kanadan-kuumetta 1950-luvulla, ja vielä seuraavallakin vuosikymmenellä suuntasivat monet perheet siirtolaisiksi.

Juha Mynttinen oli vain puolen vuoden ikäinen, kun kotkalaisperhe saapui Torontoon 1955. Yksi syy siihen, että hänen vanhempansa Anja ja Kalevi Mynttinen päättivät lähteä, oli Kotkassa vallinnut pula perheasunnoista, vaikka jo voimakasta jälleenrakennusaikaa elettiinkin.

Kun Toronton suomenkielinen koulu perustettiin, Juhan äiti oli sen johtajana ja opettajana 17 vuoden ajan. Perheeseen tuli uusi kieli, mutta kotona kaikki lapset puhuivat suomea.

Korkeakouluopintojen jälkeen Juha perusti oman painoalan liikkeen, mutta  siirtyi sittemmin Mazda-jälleenmyyjälle operatiiviseksi johtajaksi. Vuodesta 2005 hän on johtanut Toronton kanadansuomalaisten seniorikeskusta ja toiminut antaumuksella ikääntyneiden maanmiestensä hyväksi.

Juha ja hänen vaimonsa Kirsi ovat suomalaisen kulttuurin ja perinteen vaalijoita Kanadassa ja vierailevat vuosittain vanhassa kotimaassaan, ei vähiten siksi, että yksi heidän kolmesta lapsestaan asuu perheineen Suomessa.

- Kanadalla ja Suomella on paljon yhteistä niin kielipolitiikan, hallinnon kuin maantieteen ja luonnonvarojen alalla, tekijä toteaa. -Molemmat maat ovat innovatiivisia huipputeknologian yhteiskuntia ja aktiivisia kansainvälisessä järjestötyössä. Tärkeinä koetaan muun muassa ympäristöasiat.

Kanadassa painetussa teoksessa on 208 sivua. Isot suomalaiset yritykset ja konsernit Finnairista Fiskarsiin, Kalevala Koruun ja Marimekkoon, Koneesta Metsoon, Nesteeseen, Nokiaan, Kemiraan ja Wärtsilään on esitelty näyttävästi, eikä yritystoiminta pienemmissäkään puitteissa jää vaille huomiota. Suomessa kirjaa on saatavissa Suomi-Seurasta,

KAARINA NASKI

Kirjoittaja on syntynyt Kotkassa ja aloitti lehtialalla kotikaupungissaan heti ylioppilaaksi tultuaan. Hän työskenteli Etelä-Suomi -lehdessä ensin uutistoimittajana, sitten pitkään kulttuuritoimituksessa ja sen esimiehenä. Akateemisen loppututkinnon hän suoritti Tampereen yliopistossa 1983. Perheen muutettua Helsinkiin Kaarina Naskin journalistin tie vei ensin kirjakerhoon, sen jälkeen valtakunnalliseen uutistoimistoon kulttuuritoimittajaksi ja edelleen yrittäjäksi vapaana toimittajana. Ura jatkuu yhä, eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin,  freelancerina.

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi artikkelia

Kirjaudu sisään

Rekisteröidy