Valo on välttämätöntä kaikelle elolliselle. Ilman valoa eivät pysty elämään kuin jotkin erikoiset elämänmuodot. Ilman valoa ei tapahtuisi kasvien yhteyttämistä ja sitä kautta ei olisi happeakaan elämän edellytykseksi. Valo on tärkeää myös siksi, että se voittaa aina varjon ja poistaa pimeän – niin konkreettisesti lampun syttyessä huoneessa kuin symbolisesti ihmismielessä synkät ajatukset poistamalla.
Korona-ajan keskellä moni asia voi tuntua rankalta ja elämän valon määrä vähäiseltä. Takana on myös pitkä talvi ja pimein aika vuodesta. Kevään edetessä kuljemme silti valoa kohti.
Valon määrä lisääntyy ulkona päivien pidentyessä, ja luomakunta herää eloon talven jäljiltä. Pidentyvät päivät ja voimistuva valo ovat merkki luonnolle, että nyt on aika uudelle kasvulle ja elämälle. Kasvit alkavat kasvaa, muuttolinnut palaavat ja ihmismielikin virkistyy.
Myös koronatunnelin päässä näkyy valoa. Rokotusten määrä lisääntyy kiihtyvällä tahdilla ja ilmojen lämmetessä myös valoisa vuodenaika mahdollisesti auttaa tautitilannetta edellisen vuoden tapaan. Vaikka joudumme elämään vielä jonkin aikaa epävarmuudessa ja valintoja rajaten, monen elämään tuo valoa, kun saa itse rokotteen tai tärkeä riskiryhmään kuuluva läheinen saa suojaavan pistoksen.
Päivien pidentymisen ohella pääsiäisen tulo on varma kevään merkki. Paaston säästöliekin vaihtuminen ylösnousemuksen ilon juhlistamiseen sopii loistavalla tavalla yhteen elämän valon lisääntymisen kanssa. Kun pääsiäiskirkossa valot syttyvät ja pitkäperjantain pimeys muuttuu pääsiäisen valkeudeksi, se on vahva symboli Jumalan armosta ja elämän jatkumisesta. Kaiken muun valon ohella elämää valaisee silloin myös ylösnousemuksen valo.
Valoisampaa aikaa kohti mennessä hyvänä eväänä matkalla toimivat Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12). Näitä sanoja seuraamalla ei tarvitse kulkea pimeässä.
Esa-Pekka Helanne
Kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan seurakuntapastori
