Tiedote. Julkaistu: 15.04.2025, 08:30 Kivi ry
Kotkalainen Vikmanin Kivi viettää 8. toukokuuta satavuotisjuhlia.
Vuosikymmenten aikana kiviliike on erikoistunut muistokivien lisäksi 1960-luvulla ulkomaankauppaan ja nykyään ympäristö- ja erikoiskivien valmistukseen. Esa Vikman on kolmannen polven kiventyöstäjä ja poikansa Olli ja Arttu Vikman ovat yrityksessä myös jo mukana.
Esa Vikmanin isoisä Verneri Vikman perusti vuonna 1925 Kymin rautatieaseman ratapihan tuntumaan kiviliikkeen. Paikka oli luonteva, koska hautakiviin tarvittava raaka-aine tuli junalla muun muassa Hyvinkäältä, Jyväskylästä ja Kurusta. Myös asiakkaat liikkuivat tällöin junalla. Vikmanin Kivi Ky toimii edelleen samalla tontilla.
– Isoisä keskittyi hautakivien tekemiseen ja meillä oli myös pientä omaa louhintaa. Kiven työstäminen kehittyi koko ajan, ja koneita otettiin enemmän käyttöön. 1930-luvulla tuli oli sähkömoottorin pyörittämä hiomakone. Iso asia oli, kun 1950-luvulla kivisahat saatiin työtä helpottamaan, Esa Vikman kertoo.
Kiven työstö on Esa Vikmanin mukaan silti pysynyt yllättävänkin samanlaisena vuosikymmenten ajan, raaka-aine on sama ja työtavatkin ovat pitkälti ennallaan.
Sukupolvet erikoistuvat
Kivialan muutosten mukana Vikmanin Kiven vuosikymmenetkin ovat olleet erilaisia, ja jokainen sukupolvi on jättänyt jälkensä sen historiaan. Seuraavaksi perinteisen kivialan yrityksen muokkaajaksi on tulossa neljättä sukupolvea edustava Olli Vikman, joka on jo töissä perheyrityksessä. Nuorempi veljeksistä, Arttu Vikman, työskentelee myös yrityksessä opiskelujen ohessa.
– Isäni Osmo Vikman otti vetovastuun yrityksestä 70 vuotta sitten. Hänen iso juttunsa oli raakakiven ulkomaanviennin aloittaminen 1960-luvulla. Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa oltiin kiinnostuneita esimerkiksi Kotkan punaisesta graniitista. Kotimaan markkinoille louhimme Parikkalan mustaa graniittia. Isä sai vuonna 1986 Kotkan yrittäjäpalkinnon. Vuonna 1990 luovuimme omasta louhinnasta ja viennistä ja myimme toiminnan isommalle yrittäjälle. Samaan aikaan yrityksen vetäminen siirtyi minulle, Esa Vikman sanoo.
Hän on puolestaan laajentanut yrityksen toimintaa ympäristö- ja erikoiskivien valmistukseen. Muistokivet ovat edelleen yrityksen tärkein tuoteryhmä, ja kaksi kolmasosaa toiminnasta liittyy niihin. Uusien kivien lisäksi yrityksessä kaiverretaan esimerkiksi vanhoihin kiviin uusia nimiä tai huolletaan niitä. Omaa louhintaa ei enää ole, vaan kaikki raakakivi ostetaan kotimaisista kivilouhimoista.
Erikoistuotantoa ovat muun muassa puistojen porraskivet, reunakivetykset, portinpielet ja juoma-altaat sekä kiviset maljakot. Vikmanin Kivi on työstänyt esimerkiksi Katariinan meripuiston purjepöydän.
Yritys työllistää Esa Vikmanin lisäksi kolme työntekijää. Vikmanin Kivi on palkittu vuosina 2012 ja 2015 kunniakirjalla Vuoden Ympäristörakenne kilpailussa. Kilpailun järjestävät Kivi ry, Puutarhaliitto ja Betoniteollisuus ry.
Vikmanin Kivi juhlistaa satavuotista toimintaansa torstaina 8. toukokuuta pitämällä avointen ovien päivän, jolloin voi tutustua kiventyöstöön ja suomalaiseen luonnonkiveen.
Muistokivien muodot muuttuvat
Muistokivet ovat olleet Vikmanin Kiven toiminnan perustana sadan vuoden ajan. Muistamisen kulttuuri on muuttunut varsinkin viime vuosikymmeninä, ja tämä näkyy myös hautakivien malleissa ja muodoissa. Esa Vikman kertoo, että 1970-luvulla valittiin hyvin samanlaisia, laatikkomaisia ja yleensä mustia hautakiviä. Haluttiin samanlainen, mikä oli viereisessäkin hautapaikassa.
– Nyt värejä ja muotoja on enemmän, ja valitaan rohkeasti esimerkiksi monivärisiä kiviä. Kivet voivat olla kaarevia ja sivut ovat louhittuja. Monimuotoisuus tuo vaihtelua hautausmaille. Nykyään kivissä on myös aukkoja kynttilälyhdyille ja koristeita, kuten enkeleitä ja lintuja. Kivilajeiksi valitaan usein Mäntsälän punainen tai monivärinen Sulkavan graniitti. Yksivärisistä kivistä suosituin on edelleen musta, Esa Vikman kertoo.
Esa Vikman on ylpeä siitä, että perheyritys on sadan vuoden ajan työstänyt suomalaista luonnonkiveä, joka on kaunista ja kestävää sekä ekologista. Suomalaisen luonnonkiven CO2-päästöt ovat alhaiset ja niistä suurin osa tulee kuljetuksista. Lähellä tuotettujen kivien ilmastovaikutus jää vähäiseksi. Kivi on materiaalina ikuista, joten se voidaan uusiokäyttää suoraan uudeksi tuotteeksi. Sata vuotta ei ole kiven elinkaaressa pitkä aika, vaikka se yrityksen iässä onkin poikkeuksellista.
