Käytit joskus vaippoja. Opit konttaamaan ja sitten kävelemään. Opit puhumaan ja menit kouluun. Kukaan lapsi ei haaveile tulevansa työttömäksi tai invalidiksi tai päihteistä riippuvaiseksi. Lapset haluavat astronauteiksi, palomiehiksi ja eläinlääkäreiksi. He haluavat tutkia kiehtovaa maailmaa ja auttaa toisia. Sen he kokevat merkityksellisenä. Sitä kohti mennään.
Ennen kuin minusta tuli pappi, työskentelin rakennustyömaalla. Räntäsateisena päivänä, asennustöiden lomassa työkaverini huusi kuulosuojainten yli: ”Ei sitä lapsena tiennyt, miten aikuisena on mukavaa!” Sarkastinen kommentti, joka sai kuitenkin hymyn huulille. Lapsena haaveiltiin helpoista voitoista ja niiden suomasta ihailevasta huomiosta. Tämä tilanne ei nyt sopinut siihen kuvaan. Tapahtumahetkellä ei näkynyt selkään taputtelijoita kannustamassa ja kaikki tekemämme työ jäisi katseilta piiloon: teimme betoniraudoitusta.
Ehkä sinusta tuntuu, että teet parhaillaan piiloon jäävää työtä työpaikalla tai kotona. Asiantuntemuksesi perusteella tiedät, että tekemäsi työ on hyödyllistä, suorastaan välttämätöntä, mutta työstä ei saa arvostusta tai edes rahaa eikä tsemppaajia näy. Pitäisi jaksaa painaa, vaikka tuloksia ei heti näe. Miten edetä?
Lapset osaavat unelmoida, eikä sitä taitoa pitäisi menettää. Mutta kaikkea sentään lapsetkaan eivät osaa. Lapset eivät osaa ottaa huomioon realiteetteja. He ovat hyvän sään sotureita. Kun pilvet rullaavat taivaalle, ei enää nappaa olla valloittaja. Kovinkin supersankari juoksee mamin luokse syömään lohduttavia suklaamuroja. Kypsän soturin pitää liikkeessä päätös. Tee harkittu päätös, missä haluat olla ja mitä haluat nähdä viiden vuoden päästä, ja etene sitä kohti kurinalaisesti. Kurinalaisuus on sen valitsemista, mitä haluat eniten, sen sijaan että valitset sen mitä haluat heti.
Nyt, kun säät ovat harvoille meistä suotuisat, realiteetteihin katsominen on paikallaan. Ei ole aika haaveilla henkilökohtaisesta suosiosta. Meillä on enemmän pelissä. Pidämme yhteiskuntaa kasassa olemalla menettämättä järkeämme ja huomioimalla lähimmäisten tarpeita. En haluaisi nähdä fiksujen ihmisten ajautuvan anarkiaan. Alkukantaiseen tilaan, jossa ei ole mitään menetettävää. Jos juuri nyt ei ole näkymiä tulevaisuuteen, vaan koitat vain selviytyä, ota tämäkin päivä ”raudoituksena” tulevia varten. Tee jotain oikein. Ilman raudoitusta betoni on heikkoa ja murtuu. Älä uhriudu. Rukoile rukouksesi. Kiitä ruuasta. Hymyile vihamiehille.
Sami Silanen
Johtava pastori, Kotkan helluntaiseurakunta
