Olemme Ortodoksisessa kirkossa Sovintosunnuntaina laskeutuneet Suureen ja Pyhään Paastoon. Ensi sunnuntai on Ristinkumartamisen sunnuntai. Ristinkumartamisen sunnuntain evenkeliumi puhuu meille ristin kantamisesta ja Kristuksen opetuslapseudesta. Opetuslapseus merkitsee itsekieltäymystä, ristin kantamista eli Kristuksen seuraajina meidän on oltava valmiita myös kärsimään Kristuksen tähden. Itsekieltäymys merkitsee synnistä luopumista ja sydämen kantamista pois pahasta sekä himojen ristiinnaulitsemista.
Elämän kadottaminen Kristuksen tähden tarkoittaa pelastusta, hengellisen sielun olotilassa elämistä, joka kestää myös tämän maailman aiheuttaman kärsimykset, syvätkin loukkaukset ja menetykset. Silloin, kuten apostoli Paavali sanoo: En enää minä, vaan Kristus minussa. Olemme jo kasteessa Häneen pukeutuneet. Jumalan valtakunta on maallisten vaivojemme ja kärsimyksien arvoinen juuri Kristuksen tähden.
Tässä maailmassa jokainen joutuu joskus kärsimyksen kantajaksi. Lohtuna ja voimana meille on Herramme omat kärsimykset ristillä. Ne antavat meille elämän voimaa.
Kuolematon sielumme on arvokkainta mitä meillä on sillä se on ikuinen. Ehtoollinen on yhteytemme Kristukseen ja Hänen pyhiinsä, kuolematon ateria pelastukseksemme. Paasto, heikko tai vahva, katumus, täydellinen tai vajaa, mutta nöyrä asenne ehtoollismaljan edessä on tie kohti jumalallista yhteyttä, eukaristista iloa, mikä kantaa meitä kärsimyksissämme.
Siksi emme koskaan saisi luopua yhteydestä Herraamme Ehtoollisessa. Ja vaikka maailmassa on ongelmia itsekullakin, emme saa koskaan vaipua taakkamme alle, vaan meidän on noustava ja uudistuttava joka päivä. Tässä rukous, sakramentit, Raamattu, pyhien esirukoukset ja hyvät teot ja sanat meitä auttavat ja tukevat ja kantavat elämässämme. Amen.
Isä Veikko Lisitsin
Suomen ortodoksinen kirkko
