Viime viikon tiistaina 80 vuotta täyttänyt Seppo Raanti on edelleen aktiivinen.
Yhdet kenties tunnetuimmat kasvot Karhulassa kuuluvat monessa mukana olevalle, toukokuussa 80 vuotta täyttäneelle Seppo Raantille. Perhe asui tuolloin vuonna 1941 Kymissä, mutta syntymäpaikaksi on merkitty Kotka.
– Olen alkuperäinen kymiläinen, jonka sukujuuret ovat Suursaaressa.
Nyt vasta yksitoista vuotta täysiä eläkepäiviä viettänyt mies on edelleen täydessä vedossa. Positiivisuus paistaa kasvoilta, hymy on edelleen herkässä ja asiakaspalveluasenne kantaa edelleen lukuisissa harrastuksissa.
Työuransa Raanti teki käytännössä samalla alalla, mihin hän pestautui ammattikoulun jälkeen Urho Halmeen väriliikkeeseen. Alkutaival kesti vuodesta 1956 vuoteen 1974 Kymen Väri ja Rauta yhtiön palveluksessa. Sen jälkeen hän perusti ensin Halmeen pojan Matin kanssa Karhulan Väri Oy:n ja 1984 toisen veljeksen tullessa vielä mukaan syntyi keskolainen Cityrauta Oy. Sen he myivät pois, kun kumpikaan ei halunnut jatkaa uusilla sopimuksilla Keskon kanssa.
Sen jälkeen hän oli vielä mukana Karhulan torin liikekiinteistöjä omistavassa Karhulan Kauppa-Rakennus Oy:ssä vuosina 2004-2010.
Työt eivät jääneet vielä siihenkään, sillä harrastustoimintaa ja erilaisia luottamustoimia on riittänyt työksi asti.
– Olen jatkanut, vaikka olenkin eläkkeellä. Ei sitä osannut sanoa ei. Järjestöistä on löytynyt hyviä ystäviä ja kavereita.
Sotaa ennen vuonna 1941 syntynyt Raanti muistaa pommituksen kotona Jumalniemessä. Kattilat alkoi pudota, jolloin äiti nappasi kädestä ja juostiin metsään piiloon.
Toinen muistikuva oli vuodelta 1944 Kouvolasta. Äiti oli lähtenyt viemään Seppoa Tampereelle siskonsa luokse. Matkalla he pysähtyivät toisen siskon luona Kouvolassa. Kolme vuotiaalla pojalla oli hieno myssy, joka tipahti päästä, kun piti juosta pommisuojaan. Hän olisi halunnut hakea myssyn, mutta täti veti suojaan. Myssyn katoaminen harmitti pitkän aikaa.
40-luvun lopulla 1948 poika aloitti Korkeakosken kansakoulussa. Äiti vei kouluun, missä myös naapurin poika kävi.
– En osannut lukea kouluun mennessä, mutta opin nopeasti. Opettajat pitivät hyvänä, kun ei osannut lukea, koska silloin ei olisi oppinut tavaamaan.
Isä rakensi rintamamiestalon 1954-56 Hovilaan. Seppo oli käynyt siinä vaiheessa kansakoulun ja Sunilan ammattikoulun. Talousneuvos Urho Halme otti 15-vuotiaan väriliikkeeseen töihin ja opetti kaiken.
– Hän piti kuin omana poikana. Halme opetti minulle kaupankäyntiä vuosien aikana.
Aikanaan hurjat teinivuodet sattuivat 50-luvulle. Vapaaajat meni muiden poikien kanssa. He pelasivat jalkapalloa ja talvisin hiihtivät. Armeijaan astuminen tapahtui 1961 Kotkan Rannikkopatteristoon Kirkonmaalle. Sieltä kävi välillä aliupseerikoulun Kouvolassa.
– Olihan Kirkonmaalla aika eristettyä siihen aikaan. Kirkonmaasta hänellä on sinänsä hyvät muistot. Oma ja veljen mökkikin ovat olleet Kirkonmaassa, joten siellä on käyty myöhemminkin.
Armeijan jälkeen Raanti palasi taas takaisin Halmeen palvelukseen.
– Hänen suuri viisautensa oli, että on asiakas minkä näköinen tahansa, se pitää hoitaa loppuun asti. Aina pitää olla palvelemassa ja auttamassa.Jos pitää huutaa, voi mennä yksin varastoon huutamaan. Henkilökunnalle ei saanut huutaa.
– Halme ei koskaan nostanut ääntään henkilökunnalle. Asiat pitää pysytä selvittämään muutenkin.
”Hänen suuri viisautensa oli, että on asiakas minkä näköinen tahansa, se pitää hoitaa loppuun asti. Aina pitää olla palvelemassa ja auttamassa.” Seppo Raanti muisteli Urho Halmeen viisauksia
YK vei Raantin vuonna 1964 puoleksi vuodeksi Kyprokselle Nikosiaan.
– Halusin lähteä, kun olin ollut jo maanpuolustushommissa mukana. Eikä siihen aikaan oltu käyty ulkomailla Ruotsia lukuunottamatta.
Muistikuvat Kyproksesta jäivät nättinä saarena. Kyproslaiset eivät riidelleet, ne olivat turkkilaisia ja kreikkalaisia, joita heidän piti rauhoitella.
– Ammuskelivat toinen toisiaan. Sen verran kokemusta sain itsekin, millainen on kuula, kun se osuu kalkkiseinään.
Yrittäjyys omassa liikeessä toi Seppo Raantin mukaan myös Karhulan liikkeenharjoittajien toimintaan 1970-luvulla. Tuohon aikaan kirjoitettiin paljon, että karhulalaisten pitää ostaa Karhulasta. Kymijoki jakoi selvästi Karhulan ja Kymin toisistaan.
Liikkeenharjoittajien toiminta oli järjestötoimintaa. Joskus oli luentoja verotuksesta, mutta paljon sosiaalista yhdessäoloa, matkustettiin ja käytiin tutustumassa ei paikoissa. Yhdistys ei tuolloinkaan ollut niinkään etujärjestö.
1970-luvulla vasemmistolaisuus näkyi, mutta Karhulan Värissä ei asiasta keskusteltu.
– Monet maalarit olivat vasemmistoliittolaisia, mutta kaikki asiakkaat olivat maksavia asiakkaita. Ei niitä ruvettu pois ajamaan, vaikka olisi ollut eri mieltäkin.
Hän muisteli joskus olleensa yhden maalarin luona kylässä, silloin otettiin ryyppyjä ja paistettiin makkaraa.
Tuolloin hän meni Peli-Karhujen toimintaankin mukaan. Hänellä oli siinä taka-ajatus.
– Oli helpompi luoda asiakas- ja henkilösuhteita, kun oli mahdollisimman monessa mukana. Tutustui ihmisiin ja kun halusi myydä jotain, ei tarvinnut mennä ostopäällikköjen kautta, kun soitti suoraan seuratoiminnasta tuntemalleen.
Tähän samaan ajatteluun liittyi sekin, että omassa yrityksessään hän halusi olla näkyvillä.
– Että asiakkaat tuntee, tein kaupalle kasvot.
Koetettiin muistaa nykyisistä kauppiasta kuinka monen kasvot on mielessä. Niitäkin on, mutta ei vaan tule mieleen. Ehkei sitä niin ymmärretä tänään osaksi kaupankäyntiä ja firman mainetta.
Karhulan liikkeenharjoittajien hallituksessa Raanti oli mukana Seppo Rytkölän ja Veikko Vistalan puheenjohtajakausilla vuosina 1978-84. Järjestötoimet veivät myös politiikkaan. Liikkeenharjoittajat oli pyrkinyt, että joku hallituksen jäsen olisi aina valtuustossa. Se vuoro tuli Raantille 1980-84, jolloin hän sai nauttia vuosista rivivaltuutettuina. Aika oli värikkäämpää kuin nykyisin.
– Oli siellä joskus sanomista. Ryhmäjohtajat yleensä sopivat ryhmien välillä, joten melko paljon eteen tuli valmista asiaa. Oltiin eri mieltäkin, mutta joskus jäi kakkoseksi.
Cityraudan työt veivät niin paljon aikaa, ettei hän lähtenyt enää uudelleen ehdokkaaksi.
Myöhemmin on riittänyt aktiivisuus muun muassa Kymin Seurakunnan kirkkovaltuustossa ja seurakuntaneuvostossa, Karhulan-Kymin Reservin aliupseeripiirin hallituksessa, Karhulan-Kymin Kokoomuksen hallituksessa, Lions Clubissa, Karhulan liikkeenharjoittajissa, Suursaari-seurassa, Temppeliherrain Ritarikunnassa ja Seuratalo Sammon toimitusjohtajana.
Tuolla tekemisellä Seppo Raanti on varmasti tunnetuimpia karhulalaisia. Hän käy edelleen mielipaikassaan Karhulan torilla.
– Se on kiva paikka tavata ihmisiä. Yhteen aikaan sanottiin, että ihmisillä on oma ruutu, missä piti seurustella torilla.
Pyhtään puolellakin Seppo tunnetaan, kun hän on ollut Peli-Karhujen järjestyksenvalvojien pomona kymmeniä kertoja vahtimassa järjestystä Pyhtään Saaristomarkkinoilla. Muita isoja tapahtumia ei olekaan ollut.
– Aikanaan oli pikkasen levotonta, mutta sitten se lähti sujumaan.
Isot juhlat piti olla nyt, juhlapaikkojakin oli katsottu, mutta koronan takia syntymäpäiviä vietettiin perheen keskuudessa. Kenties korona vain siirsi juhlat.
